Teknillisen fysiikan osaston historia
Vuoden 1933 tutkintosääntöön otettiin Yleisten tieteiden osastossa suoritettava luonnontieteellinen insinööritutkinto, jonka keskeisiksi aineiksi sai valita kolmen aineen yhdistelmän aineista matematiikka ja deskriptiivinen geometria, mekaniikka, fysiikka, kemia, mineralogia sekä geologia ja geodesia. Tämä tutkinto ei kuitenkaan osoittautunut tarkoitustaan vastaavaksi. Koska hyvän matemaattisen ja fysikaalisen pohjakoulutuksen omaavien fysiikan insinöörien tarve oli kuitenkin käynyt ilmeiseksi, korvattiin vuonna 1943 aiempi tutkinto Yleisten tieteiden osastossa suoritettavalla uudella teknillisen fysiikan diplomi-insinöörin tutkinnolla. Keskeisenä aineena oli teknillinen fysiikka ja uudenaikainen fysiikka apuneuvona mittaus- ja kokeilutyö tekniikan päämääriä varten. Tämän opintosuunnan antaman koulutuksen omaavia diplomi-insinöörejä teollisuutemme tarvitsi kipeästi.
Teknillisen fysiikan opintosuunta eli hiljaiseloa 1940-luvun alkuvuosina. Vuosiotto oli alle kymmenen ja toiminta oli vaatimattomalla aineellisella pohjalla. Fysiikan laboratoriota johti professori Hjalmar Brotherus ja Erkki Laurila toimi teknillisen fysiikan professorina vuodesta 1945 lähtien.
Vuonna 1953 otettiin merkittävä askel: Teknillisen fysiikan osasto perustettiin, ja sen johtajaksi nimitettiin professori Laurila. Tutkimusta laajennettiin useille uusille aloille kuten optiikka, metalli- ja materiaalitutkimus sekä ydintekniikka. Osasto olikin avainasemassa ydintekniikan insinöörejä koulutettaessa. Muita tärkeitä aloja olivat elektroniikka ja tietokonetekniikka. Alunperin fysiikan opetukseen painottunut koulutus laajeni 1960-luvun lopulla myös ns. matematiikka-insinöörin linjalle. 1960- ja 1970-luvuilla osasto ja sen kylmälaboratorio olivat merkittäviä kiinteän aineen fysiikan tutkimus- ja koulutuspaikkoja.
Osasto yhdistettiin vuonna 1986 Tietotekniikan osastoon. Uuden Tietotekniikan osaston hallinnollisia yksiköitä olivat laitokset. Teknillisen fysiikan koulutusohjelmasta vastasivat tuolloin Teknillisen fysiikan laitos ja Matematiikan ja systeemianalyysin laitos. 1980-luvulla tulivat suosituiksi aloiksi biofysiikka ja lääketieteellinen tekniikka sekä systeemi- ja operaatiotutkimus.
Teknillisen fysiikan laitos sekä Matematiikan ja systeemianalyysin laitos yhdistyivät vuonna 1996 Teknillisen fysiikan ja matematiikan osastoksi, jonka tehtävänä oli edelleen Teknillisen fysiikan koulutusohjelmasta vastaaminen. Merkittävä kasvualue 1990-luvulla oli laskennallinen fysiikka, ja 2000-luvulle tultaessa nanofysiikka ja –teknologia.
Osaston luonteeseen on kuulunut sisäinen uudistuminen ja uusien alojen synnyttäminen. Teknillisen fysiikan osasto on luonut useita uusia tutkimuksen ja opetuksen osaamisalueita maahamme.
Elektroniikan tutkimustoiminnan aloitti maassamme
akateemikko Erkki Laurila. Ydin- ja reaktoritekniikan edelläkävijänä ja
tiennäyttäjänä on ansioitunut akateemikko Pekka Jauho. Myös tietotekniikan
alalla teknillinen fysiikka on toiminut pioneerina akateemikko Teuvo
Kohosen ansiosta sekä ultramatalien lämpötilojen fysiikassa akateemikko
Olli V. Lounasmaan toimesta. Systeemi-insinöörikoulutus on syntynyt
professori Olli Lokin, akateemikko Erkki Laurilan ja professori Hans
Blombergin myötävaikutuksella.
Monet osaston piirissä syntyneet menestyksekkäät alat ovat myöhemmin siirtyneet muihin osastoihin kuten automaatiotekniikka, elektroniikka ja informaatiotekniikka.
Teknillisen fysiikan ja matematiikan osasto lopettaa toimintansa 31.12.2007. Osasto jakautuu kolmeen laitokseen: teknillinen fysiikka, matematiikka ja systeemianalyysi sekä lääketieteellinen tekniikka ja kompleksiset systeemit. Nämä laitokset yhdessä lakkautettavista tietotekniikan ja tuotantotalouden osastoista syntyvien neljän muun laitoksen kanssa muodostavat 1.1.2008 aloittavan perustieteiden tiedekunnan.
